Madeiralla 9.-11.1. Illan istujaiset ja Porto Moniz
9.1.2022 Sunnuntai
Lepopäivä.
20 astetta, aamupäivä aurinkoista, puolipilvistä. Mukava ilma löhöillä patiolla ja kirjoitella, soitella kotiin ja miettiä mitä tehtäisiin huomenna.
Lähtisimme talon emännän saattelemana aamulla Ponta Do Soliin ja sieltä bussilla Funchaliin klo 8:00 aamulla. Mihin Funchalista, sen päätöksen jätimme huomisaamuun.
Tänään oli joulunajan päättäjäiset ja terassilla istuessamme ihmettelimme taivalla leijuvaa mustaa pyöreää pientä pistettä. Kohta niitä olikin siellä enemmän. Juhlien tapana oli päästää taivaalle leijoja, jotka pienen tuliliekin lämmittämän ilman avulla nousivat ylöspäin ja ehkä kuvastivat väistyvää joulunaikaa ja väistyvää edellistä vuotta. Ainakin tuo ajatus tuntui sopivan pois leijuviin paperileijoihin.
10.1.2022 Maanantai
Tänään aamulla päätimmekin jäädä asunnolle ja kutsua ranskalisrouvat Gertrud ja miehensä sekä Dorothe tänään kylään viinille ja pienelle iltapalalle. Tiesimme, että he olivat lähdössä takaisin Pariisiin huomenna kolmen kuukauden Madeira jakson jälkeen. He olivat olleet meille niin ystävällisiä ja kuljettaneet meitä autollaan pitkin Ponta Do Solia ja Briveira Pravaa ja tarjonneet ravintolassa illallista, että halusimme tarjota jotakin pientä vastineeksi.
Ravintolassa, joka oli paikallisten suosiossa ruoka oli halpaa: hampurilainen 3,5 € tai kala / liha lautanen perunoilla 6-7€. Coral olut maksoi baarissa 1€.
Annikka lähetti viestin, koska minä en edelleenkään osannut sen paremmin portugalia kuin ranskaa. Annikka jutteli mielellään ranskaa ja käänsi minulle keskustelua. Päivällä siivoilin ja valmistelimme illallista. Katoimme pöytään erilaisia pähkinöitä, snaksejä, kahta laatua leipää, sianlihasiivuja, aprikoosimarmeladia, oliiveja, kaksi pulloa viintä, Antoniolle Coral olutta. Pöytä näytti mukavalta. Kaikille oli istuinpaikat ja Juditkin, emäntämme kutsuttiin samalla, kun juttelimme pienistä talon kunnossapitotöistä hänen kanssaan iltapäivällä.
Vieraat tulivat kuuden aikaan ja juttua riitti siitä hetkestä noin klo yhdeksään. Ihastelimme auringonlaskua, söimme, joimme ja ennen kaikkea vaihdoimme kuulumisia. Gertrud ja Dorothe ja Antonio kertoivat mitä kaikkea olisi Madeiralla vielä nähtävää. He olivat kierrelleet saarta vuosikymmenten aikana ja näin tunsivat kaikki paikat hyvin. Suosittelivat safareita, joita lähtisi keskustassa lähes päivittäin ympäri saarta. He olivat syntyneet saarella ja muuttaneet n kymmenen vuotiaina Ranskaan. Vertailimme Suomen ja Ranskan elämäntapoja. Suomessa he eivät olleet koskaan käyneet. Näytimme toisillemme kuvia tyttäristämme ja lapsenlapsistamme. Ranskattaret olivat meitä n 10 v vanhempia. Dorothe oli jo eläkkeellä. Toivotimme heidät tervetulleeksi Suomeen ja majoituksen Turussa, jos vain päättäisivät tulla. Minä lupasin laittaa poroa.
Vieraat lähtivät yhdeksän aikaan ja meille jäi vielä vähän aikaa siistiä paikkoja ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna suunnittelimme lähtevämme 8:10 bussilla Ponta Do Soliin alas keskustaan ja katsomaan josko jokin Safariauto olisi lähdössä huomenna keskustasta.
Tiistai 11.1.2022
Heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme bussiin. Hyvin ehdimmekin, mutta bussia ei näkynyt 8:15 mennessä. Mutta onneksemme Antoniokin oli herännyt aikaisin odottamaan lennolle lähtöä ja oli tullut lähibaariin aamukahville. Kävellessään autolle törmäsi meihin bussipysäkillä. No, hän tarjosi heti kyytiä alas keskustaan.
Ajoimme alas turistikadulle merenrantaan ja menimme Annikan kanssa tiedustelemaan hotellista josko safareita lähtisi johonkin suuntaan saarta. Lähtihän niitä, mutta koska emme olleet hotellin asiakkaita emme saaneet kovasti niistä tietoa. Yhden safareita järjestävän yhtiön nimen ja puhelinnumeron. No, olihan sitä siinä, jotakin mistä aloittaa.
Antonio ehdotti, että menisimme paikalliseen turisti infoon , ehkä sieltä löytyisi lisätietoa. Googlettamalla löytyi yksi järjestäjä, mutta sivuilla oleva tieto ei ollut riittävä, emmekä tiennyt mistä auto lähtisi ja ajaisiko se mahdollisesti Ponta Do Solin ohi ja voisimme päästä kyytiin. Sitä tietoa sivuilta ei löytynyt. Ylipäätään olimme törmänneet samaan asiaan, kun olimme tutkineet saaren bussiaikatauluja. Ne olivat todella sekavia, eikä mistään aikataulusta selvinnyt mistä bussi lähti saati, että olisi ollut reittikartaksi. Aikataulu Ponta Do SOL - Funtchal löytyi, mutta ei mitään pysäkkitietoa kummassakaan päässä. Ainoa luotettava keino saada oikeaa tietoa tuntui olevan, että astui joltakin asemalta bussiin ja selvitti mikä sen reitti oli.
Löysimme turisti infon Ponta Do Solista, mutta se aukeaisi vasta klo 9:30 tai 10:00, riippuen virkailijan sen päivän muista askareista, eikä ollut varmaa tulisiko hän paikalle lainkaan, jos tänään sattui olemaan Funtchal päivä …. Madeiralla manjaanaa ……
Antonio ehdotti, että veisi meidät vielä Ribeiro Pravaan, siellä olisi enenmmän tietoa ja varmasti turisti info auki. Näin olikin. Saimme hyvin selitystä ja vastauksia kysymyksiin, vaikka bussiaikataulut edelleen jäivät epäselviksi, eikä virkailijaan tiennyt missä pysäkit sijaitsivat. Just ! Hyvää tietoa saimme safareista ja soitimmekin yhteen suoraan ja tiedustelimme tarkemmin matkasta, aikatauluista ja paikoista, joista pääsisimme matkaan mukaan. Äkkiä virkailija tokaisi, että viiden minuutin päästä lähtee bussi Porto Monitziin, joka itse asiassa oli yksi kohde mihin olimme suunnitelleet menevämme. Annikka oli eilen aamupäivällä käynyt pikaisesti Ribeirossa ja muisti bussipysäkin mistä linja-autoja lähtee ja virkailija viittoi siihen suuntaan, joten päätimme lähteä pysäkille ja tavoitella Porto Moniz vierailua tänään. Safarit piti varata etukäteen, joten niille emme ainakaan tänään pääsisi.
Antonio lähti takasin kotiin valmistelemaan lähtöä lentokentälle ja me kiiruhdimme linja-autopysäkille. Viiden minuutin päästä sinne pääsimmekin ja sitten odottelemaan. Virkailijan viisi minuuttia osoittautui puoleksi tunniksi. Lopulta bussi nro 80 tulikin. Uusi, nykyaikainen, lyhyehkö, turistibussin näköinen ajoneuvo. Astuimme heti sisään ja pyysimme lipun Moniziin. 3,50€ saaren toiselle puolelle. Tämä matka ei ollut hinnalla pilattu. Saimme hyvät paikat auton etupenkeistä ja näin pystyimme seuraamaan maisemia hienosti koko matkan ajan. Ja niitä riittikin. Ohitamme Calhetan, jossa on kuuluisa valkoinen hiekkaranta. Eipä ollut häävi, jotta sitä ei kannattanut tulla toistamiseen katsomaan. Ohitimme useita merenrannan pikkukyliä ja pysäkeiltä, joista mukaan tuli paikallisia asukkaita kauppareisuillaan matkan varrella. Maisemat muuttuivat metsäisimmiksi mitä edemmäs pääsimme. Eukalyptusmetsiä ja ehkä mäntymetsiä. Matka kesti n kaksi tuntia.
Perillä Porto Monizissa odottikin huikeat maisemat ja erikoinen alue lääneissä meriveden tasolla olevia merialtaita ja vulkaanisia maamuodostelmia. Allasalueelle myytiin lippuja, 3€ kpl, mutta päivä oli tosi tuulinen, eikä houkutellut uimaan. Seinällä oli lappu, missä luki, että meren veden lämpötila oli 18 astetta. Ihmisiä oli uimassa, mutta tiloissa ei ollut saunaa, joten mihinkään ei päässyt lämmittelemään välillä.
Katselimme ja ihastelimme meren valtavaa pauhua päin vulkaanisia kivimuodostelmia ennen allasaluetta. Välillä vesi tyrskysi altaisiin saakka ja uimarit saivat hurjia vesiryöppyjä kasvoilleen. Heistä se näytti olevan hauskaa. Meistä se näytti helvetin kylmältä puuhalta.
Pistäydyimme tien toisella puolella kaupassa. Sieltä bongasimme kivat Madeira hupparit molemmille. Viileä tuuli houkutteli ennemmin ostamaan hupparin kuin lipun uimaan.
Nautimme maisemista ja parista capuccinosta ennen klo neljää, milloin bussi lähtisi takaisin Ponta Do Soliin. Siitä bussimatkasta tulikin ikimuistoinen. Bussin reitti olikin pitkin vanhaa tietä, jokaista pikkukylää valtavia rinteitä ylös alas. Näkymät olivat välillä alas niin järkyttäviä, että piti ottaa kiinni seuraavan tuolin selkänojan kahvasta. Vastaantulevat henkilöautot ehkä jotenkin sopivat ohittamaan ison bussin, mutta betoniauto tai toinen bussi ei enää käynyt järkeen, miten ne mahtui ohittamaan toisensa sillä kapealla jyrkänteisellä tiellä …. Mutkassa ylöspäin tie kaartui hyvin jyrkästi vasempaan. Näytti kuin tie päättyisi taivaaseen. Kaikkialla tien päällä näkyi vain taivasta. Kuljettaja ei voinut nähdä mutkan taakse, tuliko sieltä autoa vastaan. Usein hän käyttikin tööttäilyä, jotta mutkan takana mahdollisesti tuleva auto saisi vihiä, että nyt tulee iso mörkö vastaan, olisi syytä hiljentää. Vauhtia nimittäin riitti, vaikka tie oli henkeäsalpaavan kapea ja kulki välillä pystysuoralla jyrkänteellä, halki jyrkänteen.
Meistä tuntui, että tämä matka päihitti Helsingin vuoristoradan ihan mennen tullen. Ainoa ero oli, että bussissa ei voinut huutaa, vaikka oli ihan varma, että nyt rysähtää tai, että tuosta mutkasta tämä bussi ei taivu tai, että nyt tie loppuu sinne taivaaseen ja putoamme …. aaaaaaa
No, selvisimme ja olimme 2,5 tunnin päästä Ponta Do Solissa. Jalat turvallisesti maassa ja arkinen nälkä alkoi kurnia vatsassa. Kävelimme lähimpään ravintolaan ja tilasimme pizzat. Tarjoilijalta kysyimme milloin seuraava bussi lähtisi Lombadaan, asunnollemme. Olimme oppineet, että parhaiten sai tietoa, kun kyseli paikallisilta, jos joku osasi englantia. Tarjoilija totesi, että viimeinen bussi lähti kuudelta. Kello oli seitsemän.
Pizzat olivat hurjan hyviä ja päätimme hyödyntää sitä ravintolaa seuraavankin kerran. Heillä oli kotiinkuljetuskin. Kaksi nuorta miestä näytti lähtevän mopoilla isot pizzalaatikon tarakalla. Hintakin osoittautui mukavaksi: kotiinkuljetus 1,5 €.
Kotiin tulimme taksilla. Maksoimme taksille 6€. Melkein yhtä paljon, kuin 4,5 tunnin bussimatkasta Porto Monitziin ja takaisin.